Sisustus yllätti moderniudellaan, keskeltä salia meille varattu pöytä vaihtui toiveestamme lennossa ikkunapöytään. Alkuun otemme perinteisesti capresen ja bruschettaa talon tapaan. Maut olivat yksinkertaisia, tarkkaan harkittuja ja raaka-aineet laadukkaita. Täydellistä. Pääruoaksi söin pappardellea tateilla, tryffelillä ja voilla, ja pasta maistui juuri siltä mitä se lupasikin. Aivan ihanaa.
Jälkkäriksi otettiin vielä kahvit ja itse söin Napolilaisen leivoksen "Babá con crema pasticcera". Ihanaa ihanaa ihanaa. Ravintola ei ole mainostanut ollenkaan, vaan omistajan mukaan luottaa huhumarkkinointiin ja hyvään ruokaan. Ja hyvin näytti toimivan. Sali oli täynnä. Kolmen ruokalajin illallinen, puoli pulloa talon valkkaria ja kahvi kustansivat kohtuullisen vajaa 50€/nenä.
Vaikka ruoka oli hyvää, parasta illassa oli tunnelma. Leppoisasti sekaisin italiaa, englantia ja suomea jutustelevat tarjoilijat, livemusiikki ja naapuripöydän italialainen herrasmies, joka innostui laulamaan mukana niin että sali raikasi. Lisäksi naapuripydän pappa hyppäsi estradille ja lauloi O sole mion ja ehkä kauneimman tulkinnan ikinä Kummisetä-biisistä Brucia la terra. Sillä hetkellä tuntui maailma täydelliseltä.
