28.2.2013

Ihanan raikas Spis

Loma loppuu ja työt alkaa, mutta aina on aihetta juhlaan. Vietettiin Hipin kanssa mun vikaa lomapäivää ravintola Spisissä Helsingin Kasarminkadulla. Ja täytyy sanoa, että vieläkin vähän hymyilyttää. Oltiin ainoat asiakkaat päivän ensimmäisessä kattauksessa klo 17. Iltakattaus olikin kuulemma ihan täynnä. Meitä ei haitannut, saatiin istuskella rauhassa ja meillä oli tarjoilijan jakamaton huomio, mutta ymmärrettävästi he harkitsevat aikataulujen muuttamista tulevaisuudessa.


Alkuun keittiön tervehdyksenä tuotiin ensin pari sipsiä ja maa-artisokkakeittoa ja salviasämpylää. Varsinkin tuo salviasämpylä oli huikean makuinen. Suolaisen voin kanssa täydellinen liitto.


Minä aloittelin mustajuurella ja salvialla. Annos oli raikas ja hyvä ja mustajuuri onkin yksi lempi juureksista. Hippi söi porkkanaa ja kirveliä, annos oli makeampi, mutta ei maussa hävinnyt yhtään omalle annokselleni.


Pääruoaksi Hippi otti peuraa ja piparjuurta, lisäksi annoksessa oli perunaa. Hippi nyökytteli tyytyväisenä, oma annokseni oli mukaelma madekeitosta, lisukkeena oli porkkanaa, sipulipyrettä ja helmiperunaa. Vallan maittavaa sekin.


Jälkkärit alkoivat makealla maa-artisokkakeitolla, joka oli maustettu vaniljalla. Aluksi hieman erikoiselta tuntunut yhdistelmä parantui loppua kohti ja oli oikeinkin maittava.


Kaiken kaikkiaan ateria oli oikein hyvä, mutta varsinainen kruunu oli poikkeuksellisesti jälkkäri. Hipillä oli palsternakkaa ja valkosuklaajäätelöä ja mun annos oli punajuurta ja eukalyptusta. Se joka on keksinyt yhdistää punajuuren ja eukalyptuksen, ansaitsee kirkkaimman kruunun. Kerrassaan käsittämätön yhdistelmä, ja vielä jälkiruoassa. Teki mieli nuolla lautanen, mutta tyydyin onkimaan viimeisiä jätskin rippeitä lusikalla lautasen koloista.




Hippi joi vielä kahvin (Kaffa Roasteryn pavut jauhettiin paikan päällä) ja kylkiäisenä tullut kotitekoinen toffee kruunasi koko homman.

Suosittelen lämpimästi, varsinkin jos kasvisten rooli annoksessa kiehtoo enenmmän kuin peruslisäkkeen verran. Kuuleman mukaan maistelumenun saa myös täysin vegaanisena jos toiveesta vinkkaa etukäteen. Meidän testilistalle pääsevät ainakin salviasämpylät sekä eukalyptusjätski, ja varmasti kirveliäkin tullaan kesällä meidän lautaselle näkemään.

25.2.2013

Aamupalapizzaa ja yrttiöljyä

Viimeisestä lomaviikosta on otettava kaikki irti, ja nautittava pitkistä aamuista kun siihen vielä on mahdollisuus. Kivistössä oli tehty aamupalapizzaa ja ei kai maanantai paljon paremmin voi alkaa kuin kuumalla, juuri uunista tulleella rapealla pizzalla. Sopinee maniosti myös viikonloppuihin tai brunssimeininkeihin.


Pizzan lisäksi tein yrttiöljyä. Saimme Kanarian matkamme ainoassa säädyllisessä ravintolassa, El Andaluzissa ihan käsittämättömän hyvää öljyä leivän kanssa. Omistajan mukaan siinä oli kaikkia yrttejä maan ja taivaan väliltä. Me silppusimme oliiviöljyyn kaikki jo vähän nahistuneet tuoreet yrtit ja lisäksi vähän valkosipulia. Sopii mainiosti pizzaa, leivälle, salaattiin jne.


Pizzataikina
(Tämän voi hyvin tehdä edellisenä iltana jääkaappiin kohoamaan, niin lyhentää aamun pizzan odottelua huomattavasti)

2 dl (kädenlämpöistä)vettä
2 tl kuivahiivaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl durumjauhoja
1 tl suolaa

Vaivaa kaikki aineet seksaisin, kunnes taikina on kimmoisaa. Jauhoja kannattaa lisäillä pikku hiljaa, niin ei tule liian kova taikina. Kohota yön yli öljytyssä kuljossa jääkaapissa.

Täytteet:
Yrttiöljyä
Mozzarellaa
Tomaattia
Basilikaa
Rucolaa
Kananmuna
Suolaa
Pippuria
(Hipillä oli lisäksi ilmakuivattua kinkkua)



21.2.2013

Naposteltavaa

Kutsuimme ystävät kylään katsomaan tiistai-illan kokki-tosi-tv-maratonia. Pientä naposteltavaa laitettiin pöytään.


Sitten on se toinen homma, miltä ei ole voinut välttyä jos on ollenkaan seurannut sosiaalista mediaa tai uutisia. Nyt en puhu hevosenlihakohusta (josta hyviä tekstejä mm. täällä ja täällä) vaan keväästä! Aurinko lämmittää, tulppaanit on kaupoissa ja karvanlähtöaika on alkanut. Paras aika vuodesta!


17.2.2013

Kaunotar ja Kulkuri-pasta tulisilla linssipullilla

Mun on tehnyt pidemmän aikaa mieli sellaista Kaunotar ja Kulkuri-pastaa. Tiedättehän tämän kuvan? Elokuvahistorian romanttisin kohtaus. Mutta koska en syö lihaa, niin lihapullien tilalle piti keksiä jotain muuta, linssipullia! Reseptin pohjana käytin tätä Uuden mustan ohjetta. Ja täytyy sanoa että nää on parhaita linssipullia mitä olen tehnyt. Mutta toki samalla ainoita, ettei vertailupohjaa kovin paljoa ole. Hyviä ja maukkaita nämä kyllä oli. Ja hyvä niin, nämä riittävät pitkälle ensi viikkoon. Lisäksi haudutin tomaattikastikkeen, jonka jätin aika miedoksi, koska pullissa oli potkua koko annoksen tarpeisiin. Nämä sopisivat varmasti hyvin myös hampparin tai hodarin väliin.


Tuliset linssipullat, noin 20 kpl

2 dl (raakoja) punaisia linssejä
1 yksikyntinen valkosipuli
1 sipuli
1/2 kesäkurpitsa
100 g cheddar-juustoa
1 dl korppujauhoja
Nippu lehtipersiljaa
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 vajaa ruokalusikallinen berberitahnaa (tämän tilalla voinee käyttää esim. chilitahnaa ja currytahnaa)
1 tl juustokuminaa
1 kananmuna

korppujauhoja leivitykseen
voita/öljyä paistamiseen

Keitä linssit paketin ohjeen mukaan. Silppua valkosipuli. Soseuta sauvasekoittimella puolet linsseistä ja valkosipulit tahnaksi. Silppua sipuli, raasta kesäkurpitsa ja juusto, silppua persilja. Sekoita kaikki aineet keskenään. Tarkasta maku.
Muotoile taikinasta palloja/pihvejä ja pyörittele ne korppujauhossa. Paista voissa/öljyssä kunnes pihvit ovat kypsiä ja rapeita.


16.2.2013

Kahdeksan asiaa

Saimme Uneliaalta Annalta haasteen kertoa kahdeksan satunnaista faktaa meistä. Niin harvakseltaan näitä haasteista tulee, että päätimpä osallistua. Haasteen henkeen kuuluu jakaa se eteenpäin kahdelle blogille, nyt en tiedä missä kaikkialla tämä on jo kiertänyt mutta tässä haaste Annemille 52 weeks of deliciousness-blogiin ja hyvälle ystävälleni Aarresaareen.

8 satunnaista faktaa:

1. Elämänvalo on meidän rakkaus. EV tuli meille kolmevuotiaana kodinvaihtajana ja luikki viikko tolkulla sängyn alla, ennen kuin se uskaltautui päiväsaikaan liikkeelle. Nyt kolmen vuoden jälkeen se rohkaistuu päivä päivältä enemmän, ja nykyään se saattaa jo joillekkin vieraille näyttäytyä asunnossamme. Meille se ei arastele enää pätkääkään. Arkuudestaan huolimatta EV on maailman kiltein kissa, eikä se ole koskaan raapinut tai purrut kumpaakaan meistä. Edes eläinlääkärissä.


2. Olen ollut kasvissyöjä parikymmentä vuotta. Kalaa söin aikoinaan vähän pidempään kuin lihaa ja nykyisin olen jo vähän ottanut vaaleaa kalaa takaisin ruokavalioon. Hippi on sekasyöjä.


3. Mun intohimo ruokaa kohtaan on herännyt vasta muutama vuosi sitten. Ennen pidin ylikypsää makaronia ja salaattikastiketta ihan hyvänä ateriana. Luulen että tämä herääminen liittyy jotenkin tupakanpolton lopettamiseen ja makuaistin löytymiseen.


4. Työskentelemme molemmat media-alalla. Joka tarkoittaa sitä, että kun olemme töissä, olemme siellä 24 h/vrk. Ja kun olemme vapaalla, niin olemme vapaalla. Harmi että vapaat osuvat harvakseltaan samoihin ajankohtiin. Nyt olemme lomailleet harvinaislaatuisesti yli kaksi kuukautta samaan aikaan.

5. Tykkäämme molemmat matkustella. Lista kiinnostavista kohteista on pitkä kuin nälkävuosi. Islanti, Uusi-Seelanti, Kiinan terracottasotilaat, New York, Kroatia, Hurtigruten, Wien, Amsterdam, Lofootit... Pitkäaikainen haaveeni Pariisin keväästä toteutuu tänä vuonna.


6. Suurin osa ystävistämme ei tiedä blogistamme, vaikkei tätä varsinaisena salaisuutena pidetäkkään. Muutama läheisin tietää, lähinnä ovat törmänneet johonkin tuttuun reseptiin tai joku heidän tuttunsa on tunnistanut meidät.

7. Emme kerää mitään astiasarjaa. Kaikki astiamme on haalittu pääosin Ikeasta, sukulaisilta ja televisiosarjojen rekvisiittakirppiksiltä. Haluaisin kyllä, mutta en ole löytänyt mitään mikä miellyttäisi kokonaisuutena silmää.

8. Mun nimi on Inari. Hippi haluaa pysyä Internetin anonyymiteetin suojissa, ja itsekkin osin :)

15.2.2013

Parsakaalicarbonara

Keittokirjahaaste jatkuu! Jo toista päivää putkeen. Tällä kertaa avasin nerokkaan Aglio&Olio-kirjan, joka aikoinaan avasi mun silmät yksinkertaiselle pastalle. Tästä kirjasta on jäänyt useita reseptejä arkikäyttöön, toki nykyään niin muunneltuina ettei niitä enää tunnista samoiksi. Esimerkiksi salviapastaa, tomaatti-mozzarellapastaa ja mitä tahansa vihannesta, valkosipulia ja chiliä-pastaa tehdään meillä usein, kun aika on kortilla ja eineksistä ei tykätä.

Tällä kertaa kirjasta tarttui mukaan kasviscarbonara, mutta vaihdoimme kaikki vihannekset parsakaaliin (lähinnä ettei kaappiin jää puolikkaita vihanneksia niuhtumaan).


Näin se meni; kirjan hengen mukaan ilman tarkkoja määreitä

Valkosipulia
Chiliä
Parsakaalia
Cashewpähkinöitä
Parmesania
Kananmunia yksi per syöjä

Leikkaa parsakaalin nuput irti ja keitä niitä tovi suolatussa vedessä. Paahda pähkinät pannulla ja siirrä ne syrjään. Silppua valkosipuli ja chili, kuullota ne voissa. Huuhtele parsakaalit kylmässä vedessä (näin väri säilyy kirkkaana) ja lisää ne pannulle lämpeämään. Mausta pippurilla ja suolalla.

Keitä pasta al denteksi, kaada vesi pois. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää parmesanraaste, säästä sitä vähän vielä annosten päälle. Sekoita kananmunaseos pastaan ja lisää kaikki muutkin aineet, tarkasta suola.


Haastekirjat:

Ruokasuosikit sarjasta:
Jälkiruoat
Suklaa
Tapakset
Italia
Wokki
Leivonta

Ole Hyvä: Kotitaloutta 7. luokalle
Farang: Modernia aasialaista
Ruokatorstai
Löytöretki Intian keittiöihin
Helppo japanilainen keittiö
Ruokaa Ranskasta
Sakura - makujen kirsikka
Mmmm suklaa...
Wagamama
The Japanese Kitchen
Makeat ja suolaiset muffinssit
Basta! Italialaisen ruokakulttuurin ABC
Aglio & Olio - yksinkertaisen pastan A & O
Jamie Italiassa
Keitot
Kevyttä hyvää
Unelmakakut
Täydellä sydämellä
Keittis (itse tehty)
K-Supermarket: Kesäherkut
Kotikokki; Pasta
Parhaat piiraat
Bistro - Pariisin parhaat bistrot ja klassiset reseptit
Gourmet-ruokaa kahvinkeittimellä

14.2.2013

Kyllä ne ranskalaiset vaan osaa; crêpes suzette

Loman jälkeen teki mieli jotain simppeliä ja helposti valmistuvaa. Päädyimme keittelemään sipulikeiton luotto-ohjeellamme. Tätä parempaa sipulikeittoa en ole saanut missään, saa nähdä pistääkö Pariisi keväämmällä paremmaksi.


Mutta se ei ollut jutun aihe, vaan että näppärästi keksimme yhdistää ranska-illalliseen keittokirjahaasteen, ja paistoimme jälkkäriksi crepês suzetet Bistro-kirjan ohjeella. Kyllä ne ranskalaiset on vaan taitavia. Näinkin yksinkertaisesta saa ihan käsittämättömän hyvää.

Ja nämä sopinevat myös hyvin ystävänpäivä-teemaan, letut on rakkautta! Hyvää ystävänpäivää kaikille!


4 isoa lättyä

Suzette-kastike:
1/4 dl sokeria
2 appelsiinin mehu
1 tl sitruunan mehua
4 rkl voita
2 cl Grand Marnier-likööriä (Me käytettyyn tämän sijaan Cointreauta, koska sitä saa Alkosta pienessä pullossa)

Sekoita sokeri, appelsiinimehu ja sitruunamehu pienessä kattilassa. Kiehauta ja keitä kokoon, kunnes kastiketta on jäljellä puolet alkuperäisestä (n. 10 min). Vatkaa voi joukkoon . Lisää likööri ja pidä lämpimänä tarjoiluun saakka.

Lätyt:
2 rkl voita
2 dl maitoa
2 kananmunan keltuaista
1/2 dl sokeria
1 3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 rkl (manteli)öljyä
1/2 appelsiinin kuori raastettuna
1/2 sitruunan kuori raastettuna

Kuumenna maitoa ja voita kattilassa kunnes voi sulaa. Vatkaa sillä aikaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kääntele jahot varovasti joukkoon. Lisää voi-maito-sekoitus vähän kerrallaan taikinaan, sekoita koko ajan. Lisää öljy ja sitrushedelmien kuoret. Paista lätyt.

Koristeeksi:
Appelsiinin lohkoja
Appelsiinin kuorta

Taita lätyt ensin puoliksi ja sitten vielä puoliksi. Lisää kastiketta lättyjen päälle ja koristele appelsiinin lohkoilla ja kuorisuiroilla.



Haastekirjat:

Ruokasuosikit sarjasta:
Jälkiruoat
Suklaa
Tapakset
Italia
Wokki
Leivonta

Ole Hyvä: Kotitaloutta 7. luokalle
Farang: Modernia aasialaista
Ruokatorstai
Löytöretki Intian keittiöihin
Helppo japanilainen keittiö
Ruokaa Ranskasta
Sakura - makujen kirsikka
Mmmm suklaa...
Wagamama
The Japanese Kitchen
Makeat ja suolaiset muffinssit
Basta! Italialaisen ruokakulttuurin ABC
Aglio & Olio - yksinkertaisen pastan A & O
Jamie Italiassa
Keitot
Kevyttä hyvää
Unelmakakut
Täydellä sydämellä
Keittis (itse tehty)
K-Supermarket: Kesäherkut
Kotikokki; Pasta
Parhaat piiraat
Bistro - Pariisin parhaat bistrot ja klassiset reseptit
Gourmet-ruokaa kahvinkeittimellä

13.2.2013

Aurinkoa, mojitoja ja yhdeksän perunan alkupala

Äkkilähtö aurinkoon on kyllä ollut viime aikojen parhaimpia ideoita. Vaikka kohteeksi valikoitui tuikitavallinen ja turvallinen Kanarian saaret, auringon lämpimät säteet tuntuivat korvaamattomilta. Saari oli nimeltään Fuerteventura ja lomakohde Corralejo, joka on kasvanut pienestä kalastajakylästä vilkkaaksi lomakohteeksi. Kaikki palvelut oli suunnattu turisteille, hyvässä ja pahassa.


Muutama valopilkku kuitenkin kaiken sen ylikypsän pastan, mauttomien kastikkeiden ja pizzan keskeltä kuitenkin löytyi.


Belgialaisomistuksessa oleva Caspers tarjosi omien sanojensa mukaan kaupungin parhaat mojitot, ja meidän otannan mukaan oikeassa olivat. Muutkin drinkit olivat hyviä ja lisäksi listalla oli laaja valikoima belgialaisia oluita. Kannattaa käväistä jos satut sille suunnalle. Sijainti oli hieman syrjässä kaupungin humusta, mutta mojitot olivat sen arvoisia (ja meidän hotelli oli melkein vieressä).


Toinen hienous oli ihan rivi pasta/pizza/pihvi-paikassa alkupalaksi tarjoillut kanarialaiset perunat pikantin mojo-kastikkeen kanssa. Alkupalalautasella näitä perunoita oli yhdeksän (!). Käsittääkseni aluperin ruokalaji on muodostunut, kun kalastajat ovat keitelleet pottuja merivedessä, mutta nykyisin nämä tehdään keittämällä ihan tavallisessa vedessä ja sen jälkeen kuivaamalla potut uunissa suolapedillä. Mojo-kastike on myös jotain perinteistä, taidan ottaa siitä selvää tässä päivänä muutamana. Niin hyvää se oli.


Suurin valopilkku ja oikeinkin maittava ateria nautittin viimeisenä iltana El Andaluz-ravintolassa. Pöytävaraus paikkaan on pakollinen, pienessä ravintolassa kahdeksan pöytää täyttyy varauksista päiviä etukäteen.


Alkuun nautimme aperitiivit jossa oli cavaa sekoitettuna metsän marjoihin, eli ilmeisesti johonkin metsämarjalikööriin. Raikas ja hyvä aloitus illalle. Alkuruoaksi jaoimme annokset manchego-juustoa oliiviöljyllä ja tomaatti-avokaco-vuohenjuusto-trilogiaa. Lisäksi tarjoiltiin tuoretta leipää ja yrteillä marinoitua oliiviöljyä (aivan käsittämättömän maukasta). Pääruoaksi Hippi otti possua rosmariiniperunoilla ja tomaatilla ja pestolla. Itse otin päivän kalaa, joka tuona päivänä oli meriahventa. Lisäkkeinä oli maissia, tomaattia, rosmariiniperunoita ja yrttivoita. Oikeinkin maittavaa, kaikki maistui siltä miltä piti ja kala oli uinut vielä samana aamuna. Ruodot oli nypitty tarkasti pois ja kaikki oli kohdallaan. Kerrassaan maukasta.
Jälkkäriksi otimme vielä itävaltalaisen omistajan äidin reseptillä tehtyä pähkinäkakkua, kermavaahtoa, vaniljajätskiä ja karamellisoituja manteleita. Kakku oli kuohkea eikä ollenkaan niin raskas, kuin kirjoitettuna voisi olettaa.
Lisäksi vielä kahvit ja lasku viineineen oli reilu kahdeksankymppiä tippeineen. Joka pennin arvoista ja kannattaa tehdä varaus ajoissa jos sille suunnalle sattuu.



4.2.2013

Hei Aurinko!

Otettiin Hipin kanssa äkkilähtö aurinkoon. Palataan viikon kuluttua!


1.2.2013

Ravintola Suola

Rämmimme lumimyrskyn läpi Ravintola Suolaan, joka tarjoilijan mukaan oli uusimassa listaansa. Lihapullat olivat jo kohdillaan, kastikkeet ja dipit kuulemma uusittavien listalla. Suolan filosofia perustuu New Yorkissakin trendikkäisiin lihapulliin. Listalla oli kolmennäköisiä pullia; meat, mausteisempi pork ja veggie.


Pullia sai tilata pienen sämpylän välissä (slider), ison sämpylän välissä 3 kpl (heroes) tai erikseen ja koota lisukkeet eri listalta. Minä päädyin veggie-heroon ja Hippi söi meat-heron. Veggien välissä oli pullien lisäksi baba ganoush-tahnaa ja mummonkurkkuja. Ennen annosten saapumista pöytään, tuotiin eteemme kipot sitruunavettä käsien pesua varten, ja selitettiin miten leivät kannattaa syödä. Aika kiva. Pullat ja leipä oli oikeinkin maittavia, ja pisteet kotiin siitä että resepti oli oikeasti itse kehitetty, ja pullat oli oikeim maittavia. Myös baba ganoush (eli munakoisotahna) oli maistuvaa, mutta ehkä jonkun lisäkastikkeen annos olisi vaatinut.

Jälkkäriksi otimme kahvi-suklaa-pallot, joka oli oikein suklainen ja maittava. Vähän jäi kutkuttamaan myös laku-tyrni-pallo, joka oli käyntikerrallamme loppu.


Lasku illalta oli kohtuullinen reilu neljäkymppiä kahdelta, sisältäen herot, jälkkärit, yhden oluen ja lasin viiniä. Tarjoilija oli reipas, ystävällinen ja oikeasti tiesi mitä listalla oli. Tosin meidän seurueen (8 hlö) lisäksi ravintolassa salin puolella ei ollut ketään, kabinetin puolella oli yksi isompi seurue. Toivottavasti ihmiset löytävät ravintolan, koska ruoka oli vallan kelpo lisä Helsingin ravintolatarjontaan.

Illan päätteeksi riensimme vielä Jarkko Martikaisen ja Riston keikalle Looseen.

Jarkko Martikainen